On yhtä paljon miellyttävä kuin harvinainenkin tunne kun toteaa lukeneensa esikoisromaanin, josta voi antaa vilpittömästi myönteisen lausunnon.

On kysymys Sammakoitten suvusta, lähinnä sen nuorimmasta edustajasta Aleksanteri Suuri Sammakosta, kaverista joka muuten on normaali, paitsi että on saanut merkillisen nimen ja vielä merkillisemmän suvun vastuksikseen.

Henkilöasetelma on väljä ja yhteistä klaanille on sen kriminaalisuus. Sillä on useita sosiaalisia tehtäviä, poliisin brutalisimin osoittaminen on yksi niistä.

Klaani on liki nelisataasivuinen, mutta helposti luettava teos. Sen tapahtumat ovat surkeita, mutta niiden vastapainona on tarpeeksi herkullisia välähdyksiä. Nautittavaksi kirjan tekevätkin juuri nuo epäsosiaaliset tapahtumat kuten esimerkiksi Aleksanterin ja hänen tyttönsä tatuoiminen vankikarkurien saarella. Klaani on kirja murheellisista asioista, mutta se ei ole valitus eikä ylvästely.  Asiallisuus on sen kantava asenne.

Sosiaalidemokraatti 10.3 1963
Kalevi Seilonen

Tätä kirjaa on hyvä lukea: alusta lähtien erottaa tamperelaisen 1929 syntyneen Kaukosen varman ja vetävän otteen hänen kertoessaan tamperelaisen rikollisen esikaupunkiklaanin eli sukuyhteisön enemmän tai vähemmän risaisiksi menneistä vaiheista.

Nämä varkaat syntiset, juomarit ja saatanat Sammakot vastassaan yhteiskuntaa edustava poliisien klaani. Juuri se, että Kaukonen alusta lähtien asettaa pahantekijänsä vankan ja varman kokonaisnäkemyksensä hallintaan, kiihottaa lukemaan kirjaa eteenpäin, katsomaan miten äijälle käy, sillä lukiessaan aavistaa kaiken aikaa, että Kaukosella on heistä jotain tärkeää sanottavaa.

Aleksanteri Suuri Sammakko kuuluu suvun nuorimpiin ja hänen kohdallaan erottaa toivon jostakin paremmasta. Eräänä romaanin punaisena lankana onkin se, miten Aleksanterin kasvaessaan käy suvun villien vaistojen alkaessa hänessäkin vaikuttaa.

Kaukonen on löytänyt Tampereelta rikkaan aihepiirin ja käyttää materiaaliaan esikoiskirjailijaksi harvinaisella taidolla. Sillä tietenkään ¨Klaanin¨ kollektiivinen kokonaisidea, hahmotus, ei eläisi, ellei Kaukonen omaisi kertojan ammattitaitoa. Tämän hän on hankkinut kirjoittamalla aikaisemmin erilaisissa kilpailuissa menestyneitä novelleja ja kypsyttämällä ¨Klaania¨ nelisen vuotta. Tuloksena onkin varsin viimeisteltyä tekstiä ja elävää repliikkiä.  Parasta ja lupaavinta on, että Kaukonen on omavarainen kertoja, jolla tuntuu olevan mahdollisuudet auki moneen suuntaan.  Romaanin eeppinen suurlinjaisuus viittaa, vaikka kuinka suuriin suorituksiin, veijarimaisuus vaikka mihin ilotteluun.

Helsingin Sanomat 20.10.1963
Pekka Piirto

Perusteluin: ”Tauno Kaukosen ”Klaani” -romaani osoittaa sellaista fabulointikykyä, mielikuvituksen rikkautta ja alkuperäistä, aitoa kirjailijalahjakkuutta, että palkintolautakunta on yksimielisesti ja ilomielin, päättänyt antaa hänelle Weilin & Göös Ab:n tämänvuotisen kirjailijapalkinnon”.

Se mikä Kaukosen romaanissa ilahduttaa, valtavan eepillisen voimankehityksen ohella, on kirjailijan synnynnäinen ja ei-sentimentaalinen lämpö, joka saa aikaan harvinaisen kauniin ja valoa säteilevän kuvauksen nuoresta rakkaudesta ihanana seikkailuna rikoksen ja vaaran ja surumielisten katoavaisuuksien aavistuksen varjossa. Se on tehnyt myös Kaukoselle mahdolliseksi Dostojevskin lailla lahjoittaa katkerallekin kurjuudelle, syvälle rappiolle, huonoille ihmisille kappaleen kiistatonta inhimillistä arvokkuutta.

Crister Kihlman 1964/Dagens Nyheter

Klaani on taitavan kerronnan ja ilmeikkään elävän ihmiskuvauksen romaani. Se on laitapuolen legenda, jonka tekijällä on ollut poikkeuksellisen runsaasti mielikuvituksen avaruutta ja taitoa sitoa runsas aineistonsa kokonaisuudeksi, jolla on kiintoisuutta ja arvoa.

Erkka Lehtola/Aamulehti 1963

Tuloksena on varsin viimeisteltyä tekstiä ja elävää repliikkiä. Parasta ja lupaavinta on, että Kaukonen on omavarainen kertoja, jolla tuntuu olevan mahdollisuudet auki moneen suuntaan. Klaanin eeppinen suurilinjaisuus viittaa, vaikka kuinka suuriin, veijarimaisuus vaikka mihin ilotteluun.

Pekka Piirto/Helsingin Sanomat

Uuden kustantajan ensimmäinen kotimainen uutuus – samalla myös tekijänsä esikoinen – herättää tavallista suurempaa mielenkiintoa, eikä se tässä tapauksessa ole aiheetonta: Tauno Kaukosen kerronta täyttää vaativat mitat, hänen Klaaninsa on esikoiseksi harvinaisen lukukelpoinen ei vähiten aineistonsa tuoreuden ja runsauden takia. Tauno Kaukosen kerronta täyttää vaativat mitat.

Pekka Tarkka/Uusi Suomi

Tauno Kaukonen on kirjailijantiensä alkajaisiksi repäissyt erittäin vahvan kirjan.

T.Hahl-Marjokorpi/Etelä-Suomen Sanomat

Klaani ei ole mikä hyvänsä esikoinen, vaan rohkea hilpeä ja fantastinen – ja sitä paitsi yllättävän varmakätistä työtä. Sana sujuu ja sattuu; aihe ja sen käsittely on hirtehisessä veijarimaisuudessaan poikkeuksellista meillä.

Kauko Kula/Kauppalehti

Kirjailijoistaan kuuluisassa Pirkanmaassa on tuskin aiemmin kirjoitettu yhtä vahvaa – muutenkin kuin sivumäärältään – esikoisromaania kuin mitä Tauno Kaukosen Klaani on. Viidan Moreenista voisi muuten puhua samassa äänilajissa, mutta sen tekijä ei ollut ensiesiintyjä päästäessään romaaninsa julkisuuteen.

Kalle Hämäläinen/Kansanlehti

Kaukonen on siinä, mihin kirjailija tavallisesti pääsee viiden kuuden teoksen jälkeen, jos koskaan.

Ilkka-Pekka Innanen/Itäsavo

Vaikka Kaukonen on julkaissut vasta esikoisteoksensa, hän kuuluu jo nyt kirjailijoittemme parhaimmistoon.

Kalevi Sellonen/Suomen Sosialidemokraatti

Lahti-lehti

Hän on luonut Klaanissaan poikkeuksellisen selväpiirteisen arvoteoksen, jonka kiinnostavuutta tuskin kukaan tahtoo kiistää.

Jorma K Virtanen/Hämeen Yhteistyö